Runot

Runoja 2010

Ajatukset

Ajatukset voivat olla korkeita kuin huoneet,

sanat pieniä kuin ikkunat.

Kuitenkin ne mahtuvat

ulos sekä sisään samasta ovesta.

Runotorstain runoja

Marraskuu 09

Jotta en unohtaisi
Paikka johon tuuli ei yllä,
hämärä ei kosketa,
kylmyys ei jäädä.
on suojani, kotini.

Siellä katon raosta,
vain tähtienvalo,
jossa enkelit tanssivat,
muistuttavat,
jotta en unohtaisi.

Räiskyvä
Vaahtopäiden harjanteilta,
et näe tyyntä merta.

Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta.” (Kiinalainen sananlasku)
Niin sinä kuljit
läpi peltojen ja metsien.
etkä löytänyt ruohonkorttakaan,
joka olisi sinut juurruttanut maahan.

Kuu
Radallaan kiertäen,
valtias merten ja maan.
Kuu
mikäs muu

Lokakuu 09

Peikko loru
Peikoista pelätyin,
pelkäsi varjoaan.
Se hiipi aina takaa,
hiljaa, aivan salaa.
Koskaan puhunut ei sanaakaan,
mutta kuunteli joskus varjoissaan.

Se katseli kolostaan maailmaa,
miettien rakkautta, onko sitä enää ollenkaan.

Tie ulos
..kun en enää näe tai muista paikkaa
josta lähdin.
olen päässyt ulos..

Aamukolmelta
Aamukolmelta sinä nukut vielä,
auringon ensimmäiset pilkahdukset koskettavat metsän reunaa,
puiden latvat tanssivat liekehtivässä valossa.

Heräät,
vasta leikatun ruohon tuoksu ulkona,
kahvinkeitin tipauttaa viimeisiä pisaroitaan.

Kesäkuu 09

Määrämuotoinen
Kaikki tiet,
ovat tehty,
kuljettaviksi,
paljain jaloin tai tossut jalassa.

Tiet eivät ole aina samanlaisia,
on ylämäkiä, alamäkiä,
Ne eivät ole määrämuotoisia,
kuten ei elämäkään.

Toukokuu 09

Kuvitelmia
Niin sinä kuvittelit kaikkea itseksesi,
kysymättä koskaan,
antamatta tilaisuutta vastata.

Niin sinä eksyit,
eikä mieleesi tullut koskaan,
kysyä itseltäsi,
miksi.

Ennen ja nyt
Mistä me tiedämme,
mitä huominen tuo tullessaan
jos emme ole nähneet edes eilistä.

Tämä hetki, tässä ja nyt,
eilisen varjo,
huomisen heijastus.

Naamiaiset
Joskus, naamioiden takaa,
peitämme tuskaamme ja kärsimyksiämme,
jotta emme näyttäisi sitä kaikkea vihaa,
toisillemme,
naamioiden taakse.

Autio
Vain alaston tuhka
jonka tuuli pyhkäisee
autiomaan yltä
jää elämään.

Tyhjyys huutaa hiljaisuudellaan.

Saapuminen
Mitä lähemmäksi pääsin,
mitä kauemmaksi jäi,
matkani.

Sitä vahvemmin tiesin.
Ei ne samat polut, tiet, talot,
merkinneet niin paljon,
kuin se tunne,
olin saapunut takaisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s